8.2.2016

WEEK 4 & 5

Pikamoikat täältä talvilomalta! :) Ihan hirveästi on tapahtunut kaikkea ihanaa viime aikoina, mutta oon ilmeisesti alitajuntaisesti halunnut nauttia asioista siinä hetkessä, eikä ole tullut räpsittyä kuvia muistoksi. Ei muuten ole mikään huono idea todellakaan! Tämä loma tulee sinänsä tyhmään saumaan, kun juuri joululomalla tuli rentouduttua ihan tarpeeksi. Nyt sitten pitäisi jo uudestaan ottaa rennosti, huh! :D Suunnitelmissa onkin nyt vaan olla ilman kalenteria, hengailla yöpuvussa ja sotkunutturassa koko päivä, antaa kasvojen relata ilman meikkiä ja olla ajattelematta työjuttuja. Vika kohta ei ole ihan vielä toteutunut, mutta muuten ollaan hyvällä alulla. Sään jumalat ei ole ollut mun puolella myöskään, olisin halunnut edes kerran käydä hiihtämässä tänä talvena, mutta sade ja lumen alta pilkistelevä ruoho taitaa torpata nämä suunnitelmat heti alkuunsa. Ehkä ensi talvena paremmalla onnella.

DDF54630-AB2B-416C-853B-ABE55A73FEEE-tile

1. Talvinen auringonpaiste bussin ikkunasta taltioituna.
2. Juoksulenkit kulkee hyvin, mutta kotitreenin kanssa on ollut pieniä käynnistymisvaikeuksia...
3. Onnea on ystävät, joille pystyy raportoimaan lemmikin viikon kestäneen ummetuksen väliaikatietoja whatsuppryhmään <3 Vain eläinihmiset pystyy samaistumaan tähän :D
4. Auringonlasku ja lenkki jäätiellä

IMG_9274-tile

1. Meidän jengin iltakävely.
2. Pyynikki tarjoaa ainakin kivan taustan lenkeille.
3. Sunnuntai oli koirapäivä ja pääsin pitkästä aikaa halailemaan tätä rakasta!
4. Ja se tärkein asia. Viikko sitten kävimme katsomassa neljän viikon ikäisiä koiravauvoja ja heidän ihanaa äitiään. Yksi tuolla taustalla pötköttelevistä pennuista muuttaa minun luokseni vielä <3

4.2.2016

BRACES OFF

IMG_9241

Tässä tuleekin sitten mun oikomishoitoprosessin viimeinen postaus :) Täältä se alkoi ja tähän se päättyy. Elokuun lopussa sain kiinteät kojeet 8 etuhampaaseeni ja hoitoarvio oli 10 kuukautta - 1 vuosi. Hampaat olivatkin suureksi yllätykseksi todella yhteistyökykyisiä, joten viiden kuukauden jälkeen sainkin sanoa jo hyvästit rautaelämälle. Olin varautunut henkisesti huomattavasti koettelevampaan oikomishoitoon, mutta lopulta aika meni kuin siivillä ja rautojen olemassaolo ei usein ollut edes mielessä.

Oikomishoito on ollut muutenkin melkoisia antikliimakseja täynnä. Monet pelottelivat kuinka kiristykset ovat kauheinta tuskaa ikinä - eivätpä olleetkaan. Voi olla, että minulla on sitten tavallista tunnottomammat hampaat ja ikenet, mutta kiristykset eivät tuntuneet muulta kuin pieneltä paineelta ja olivat viidessä minuutissa ohi. Kaikki kipu mikä raudoista aiheutui, oli enemmänkin helpottavaa, sillä ainakin tiesin hampaiden reagoivan hoitoon edes jotenkin. Ja vielä se isoin antikliimaksi, luulin rautojen poisottamisen olevan jokin suurikin juttu, mutta ei. Kaikki tuntemukset olivat  korkeintaan epämiellyttäviä. Ja kun näin ensimmäisen kerran "uudet" hampaani peilistä, niin ei sekään aiheuttanut mitään suuria tunteita. Kiinnitin vain huomiota, että hampaiden pinta näytti hieman epäluonnollisen sileältä kaiken hiomisen jälkeen. That's it! 

Hampaiden taakse laitettiin retentiolanka pitämään leegoja ojennuksessa. Se ei muuten vaikuta arkeen, kuin vain tekemällä ylähampaiden lankauksen mahdottomaksi. Se saa siellä kuulemma pysyä vuosikausia jos on vain pysyäkseen.

brace

Että sellaista. Voin ihan hyvillä mielin tsempata jokaista lähtemään tähän hoitoon, jos vaan yhtään kokee sen tarpeelliseksi. En usko että tätä on mahdollista katua jälkeenpäin. Itse olen todella onnellinen hymystä, jota ei tarvitse enää hävetä tai piilotella. Vielä kun vaan muistaisi, että nyt niitä hampaita nimenomaan saa ja pitää esitellä ;) Koskaan ei tule olemaan se oikea aika ottaa raudat, toivon että itsekin olisin tarttunut asiaan heti kun aloin pyöritellä sitä mielessäni. Kyllähän sitä tuli yhdessä jos toisessakin työpalaverissa mietittyä aina suunsa avattua, että mitähän noi kaikki kollegat ajattelee minusta ja näistä raudoista. Mutta ne ajatukset kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasi peilistä taas yhden hampaan liikkuneen oikeisiin uomiinsa. Seurasin kehitystä vähän ehkä liiankin tarkkaan, sillä viimeisen kuukauden aikana olisin voinut vaikka vannoa, että hampaat menivät koko ajan vain kierompaan :D Nyt vaan pidetään peukkuja, että retentiolanka pysyy paikallaan ja suorassa, niin toivottavasti näillä hampailla mennään mahdollisimman pitkälle vielä :)

ps. Nämä kyseiseen aihepiiriin liittyvät 3 postausta löytyvät "OIKOMISHOITO" -tagin alta. Tämä tiedoksi kiinnostuneille :) Ja hah, pahoittelut että jokaisessa postauksessa kierrätän tuon yhden ja saman 'ennen' -kuvan, mutta se tuo mielestäni parhaiten esiin hampaiden lähtötilanteen.

24.1.2016

WINTER WONDERLAND

FD92DB65-C868-442C-8B49-6E36A6A08076 ABC8FB71-891A-455F-9173-8C83776D0710 14A5B862-7C04-4CC7-9633-D498C4052678 3C90907A-9266-43E0-83B7-8E1409A86DE3

Hei 20 asteen pakkaset, tulkaa takaisin! Paukkupakkasten suurena ystävänä en ole ihan vielä valmis siirtymään leutoihin kevättalvi-ilmoihin. Tuntuu että olen parhaimmillani mahdollisimman arktisissa olosuhteissa. Siinä missä viime viikkoina lenkkipolut ovat olleet tavallista autiommat, niin minä taas olen saanut rutistettua parhaat lenkkiajat vähään aikaan. Tästä todisteena on muunmuassa yksi mahdollisesti paleltunut varvas. Tässä muutamat räpsyt viime päiviltä, kun oli vielä niin superkylmä, mutta niin nättiä. 

20.1.2016

BEGINNINGS

Päätin eilen viimeinkin ladata kaikki joulunjälkeiset kuvat kamerasta koneelle ja kirjoittaa tänne blogiinkin taas jotain. Muistikortilta löytyi lopulta nämä kaksi säälittävää kuvaa, ei siis ehkä ihan postauksen arvoinen saldo. Mutta toisaalta nämä kuvaa mun vuoden alkua aika hyvin. Päätin että tämä vuosi otetaan vähän rennommin kuin edellinen. Ja alku on ollut kyllä todella lupaava. Kalenteria on saanut täyttää kaikella turhalla raapustuksella, eikä niillä pakollisilla menoilla ja kiireillä. Jaksaminen oli aika kiikunkaakun tossa loppuvuodesta, joten ihan hyvällä omallatunnolla tulee pyhitettyä päiviä kotihöntsyilylle niiden työ-överien sijaan. Ja tälläiselle pakkasfiilistelijälle on todella tarjottu vielä mahtavia kelejä, joten elämä kyllä hymyilee siinä mielessä oikein leveästi tällä hetkellä.

Nyt vielä muutama tunti töitä ja sen jälkeen tarkoitus olisi lähteä pariksi päiväksi relaamaan vielä vähän enemmän tuonne maaseudun rauhaan. Viime postauksessa menin sanomaan, että mikään ei tule muuttumaan vaikka vuosi vaihtuukin, mutta onhan tässä nyt vähän tälläistä tiettyä uuden alun makua ilmassa.

IMG_91551 (2) IMG_91551 (1)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...