4.3.2016

PUPPY LIFE

IMG_8602 IMG_8558 IMG_8608 IMG_8623


Hmm.. Tässä on ollut nyt siihen malliin kiirettä, että ajattelin jo blogin jäävän lopullisesti taakse, kun konetta ei edes ehdi avaamaan. Mutta toisaalta ajattelin myös, että on varmasti kiva joskus tulevaisuudessa lukea näitä Hillan vauva-aikojen postauksia :) 

Nyt voisi sanoa, että tuo mimmi on jo aikalailla täysin kotiutunut. Niin siitä maaseudun rauhaan syntyneestä lapinkoirapennusta on tullut jo ihan kelpo kaupunkikoira. Ruuhkaliikenne busseineen kaikkineen saa rämistellä ohi ja koiraa ei oikein tunnu kiinnostavan. Sosiaalistaminen on jo ihan hyvällä mallilla, mutta muuten olenkin ottanut siitä suurta stressiä. Jotenkin ihan mahdottoman vaikeaa saada sisällytettyä niin paljon uusia asioita näiden ensimmäisten kriittisten viikkojen sisään. Tuntuu että koko ajan olisi pakko olla menossa ja kuljettamassa pentua ympäri maailmaa, tai sitten on maailman huonoin koiranomistaja.

Toinen (vähän pienempi) stressin aiheuttaja on tietenkin se paljon puhuttu sisäsiisteyskouluttaminen. Hilla opetetaan tekemään asiansa suoraan ulos, sillä sanomalehtitouhuaminen tuntuu aika turhalta välivaiheelta. Ulkona saakin sitten rampata usein, mutta nyt jo onneksi tuntee tuon rytmiä niin hyvin, että tietää koska lähdetään pihalle. Ja maailma nyt ei kaadu siihen jos lattialle tulee vielä jokunen vahinko.

Oma kärsivällisyys on saanut kovaa treeniä viime aikoina. Pari kertaa päivässä tulee laskettua tuhanteen, kun pentu hepuloi ja syöksyy joka paikkaan naskalihampaat edellä. Vielä en ihan mikään buddha ole tyyneydeltäni, mutta ainakaan pinna ei ole enää ihan niin helposti katkeavaa tyyppiä mitä aiemmin. Kaikki jaksaa muistuttaa, miten nyt pitää vaan nauttia tästä lyhyestä pentuajasta. Ja mähän nautin. Ja vähän stressaankin tietysti, niin kuin kaikkea muutakin yleensä. Mutta nautin silti enemmän.

28.2.2016

HILLA

IMG_9425

Viime viikon sunnuntaina tapahtui jotain hyvinkin mullistavaa, kun tälläinen (silloin) 7 viikkoinen lapinkoiratyttönen asteli taloon. Nyt hän on jo huimat 8 viikkoa vanha ja tuosta kuvasta muuttunut vieläkin enemmän pörheän karhunpennun näköiseksi :D Tyttö on niin kovin kiltti ja todella reipas. Yksinolo ei näytä tuottavan minkäänlaisia vaikeuksia (*koputan puuta*) ja kaupunkielämään sopeutuminenkin on jo yllättävän hyvällä mallilla. Väsyttäväähän tämä pentuarki kieltämättä on. Vähillä unilla on menty ja tuo penneli pitää kyllä huolen, että tulee touhuttua sen mukana aamusta iltaan. Siksi onkin ehkä paras tunne ikinä, kun pitkän iltahepulin jälkeen tuo vihdoin sulkee silmänsä ja nukahtaa :D Mutta en vaan malta odottaa että näen minkälainen koira tästä pikkutermiitistä vielä kasvaa :)


Hah, tiedän että kierrätän tätä samaa kuvaa nyt jokaisessa some kanavassa mitä omistan, mutta koita nyt ottaa hyvää kuvaa duracellpupusta, jolla on vielä lähes musta naama. Ei hyvä yhtälö valokuvaamiseen, mutta muuten hän onkin lähestulkoon täydellinen.

Tässä on Hilla.

8.2.2016

WEEK 4 & 5

Pikamoikat täältä talvilomalta! :) Ihan hirveästi on tapahtunut kaikkea ihanaa viime aikoina, mutta oon ilmeisesti alitajuntaisesti halunnut nauttia asioista siinä hetkessä, eikä ole tullut räpsittyä kuvia muistoksi. Ei muuten ole mikään huono idea todellakaan! Tämä loma tulee sinänsä tyhmään saumaan, kun juuri joululomalla tuli rentouduttua ihan tarpeeksi. Nyt sitten pitäisi jo uudestaan ottaa rennosti, huh! :D Suunnitelmissa onkin nyt vaan olla ilman kalenteria, hengailla yöpuvussa ja sotkunutturassa koko päivä, antaa kasvojen relata ilman meikkiä ja olla ajattelematta työjuttuja. Vika kohta ei ole ihan vielä toteutunut, mutta muuten ollaan hyvällä alulla. Sään jumalat ei ole ollut mun puolella myöskään, olisin halunnut edes kerran käydä hiihtämässä tänä talvena, mutta sade ja lumen alta pilkistelevä ruoho taitaa torpata nämä suunnitelmat heti alkuunsa. Ehkä ensi talvena paremmalla onnella.

DDF54630-AB2B-416C-853B-ABE55A73FEEE-tile

1. Talvinen auringonpaiste bussin ikkunasta taltioituna.
2. Juoksulenkit kulkee hyvin, mutta kotitreenin kanssa on ollut pieniä käynnistymisvaikeuksia...
3. Onnea on ystävät, joille pystyy raportoimaan lemmikin viikon kestäneen ummetuksen väliaikatietoja whatsuppryhmään <3 Vain eläinihmiset pystyy samaistumaan tähän :D
4. Auringonlasku ja lenkki jäätiellä

IMG_9274-tile

1. Meidän jengin iltakävely.
2. Pyynikki tarjoaa ainakin kivan taustan lenkeille.
3. Sunnuntai oli koirapäivä ja pääsin pitkästä aikaa halailemaan tätä rakasta!
4. Ja se tärkein asia. Viikko sitten kävimme katsomassa neljän viikon ikäisiä koiravauvoja ja heidän ihanaa äitiään. Yksi tuolla taustalla pötköttelevistä pennuista muuttaa minun luokseni vielä <3

4.2.2016

BRACES OFF

IMG_9241

Tässä tuleekin sitten mun oikomishoitoprosessin viimeinen postaus :) Täältä se alkoi ja tähän se päättyy. Elokuun lopussa sain kiinteät kojeet 8 etuhampaaseeni ja hoitoarvio oli 10 kuukautta - 1 vuosi. Hampaat olivatkin suureksi yllätykseksi todella yhteistyökykyisiä, joten viiden kuukauden jälkeen sainkin sanoa jo hyvästit rautaelämälle. Olin varautunut henkisesti huomattavasti koettelevampaan oikomishoitoon, mutta lopulta aika meni kuin siivillä ja rautojen olemassaolo ei usein ollut edes mielessä.

Oikomishoito on ollut muutenkin melkoisia antikliimakseja täynnä. Monet pelottelivat kuinka kiristykset ovat kauheinta tuskaa ikinä - eivätpä olleetkaan. Voi olla, että minulla on sitten tavallista tunnottomammat hampaat ja ikenet, mutta kiristykset eivät tuntuneet muulta kuin pieneltä paineelta ja olivat viidessä minuutissa ohi. Kaikki kipu mikä raudoista aiheutui, oli enemmänkin helpottavaa, sillä ainakin tiesin hampaiden reagoivan hoitoon edes jotenkin. Ja vielä se isoin antikliimaksi, luulin rautojen poisottamisen olevan jokin suurikin juttu, mutta ei. Kaikki tuntemukset olivat  korkeintaan epämiellyttäviä. Ja kun näin ensimmäisen kerran "uudet" hampaani peilistä, niin ei sekään aiheuttanut mitään suuria tunteita. Kiinnitin vain huomiota, että hampaiden pinta näytti hieman epäluonnollisen sileältä kaiken hiomisen jälkeen. That's it! 

Hampaiden taakse laitettiin retentiolanka pitämään leegoja ojennuksessa. Se ei muuten vaikuta arkeen, kuin vain tekemällä ylähampaiden lankauksen mahdottomaksi. Se saa siellä kuulemma pysyä vuosikausia jos on vain pysyäkseen.

brace

Että sellaista. Voin ihan hyvillä mielin tsempata jokaista lähtemään tähän hoitoon, jos vaan yhtään kokee sen tarpeelliseksi. En usko että tätä on mahdollista katua jälkeenpäin. Itse olen todella onnellinen hymystä, jota ei tarvitse enää hävetä tai piilotella. Vielä kun vaan muistaisi, että nyt niitä hampaita nimenomaan saa ja pitää esitellä ;) Koskaan ei tule olemaan se oikea aika ottaa raudat, toivon että itsekin olisin tarttunut asiaan heti kun aloin pyöritellä sitä mielessäni. Kyllähän sitä tuli yhdessä jos toisessakin työpalaverissa mietittyä aina suunsa avattua, että mitähän noi kaikki kollegat ajattelee minusta ja näistä raudoista. Mutta ne ajatukset kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasi peilistä taas yhden hampaan liikkuneen oikeisiin uomiinsa. Seurasin kehitystä vähän ehkä liiankin tarkkaan, sillä viimeisen kuukauden aikana olisin voinut vaikka vannoa, että hampaat menivät koko ajan vain kierompaan :D Nyt vaan pidetään peukkuja, että retentiolanka pysyy paikallaan ja suorassa, niin toivottavasti näillä hampailla mennään mahdollisimman pitkälle vielä :)

ps. Nämä kyseiseen aihepiiriin liittyvät 3 postausta löytyvät "OIKOMISHOITO" -tagin alta. Tämä tiedoksi kiinnostuneille :) Ja hah, pahoittelut että jokaisessa postauksessa kierrätän tuon yhden ja saman 'ennen' -kuvan, mutta se tuo mielestäni parhaiten esiin hampaiden lähtötilanteen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...